Yksi paukutaa rumpua, toiset pelaavat biljardia ja muutama lätkii korttia. He tuntuvat jotenkin vierailta, edelleen. Vai vierastako minä heitä ja heidän tapaansa toimia. Koen olevani erilainen. Niin, olenhan minä erilainen, olen aikuinen. Missä vaiheessa näin kävi? Toki joukossa on melkein minun ikäisiäni, nuoria aikuisia, mutta silti tunnen itseni erilaiseksi. Niin, olenhan minä. Minähän olen ohjaaja.

Olen ohjaaja, joka vierastaa näitä nuoria ja nuoria aikuisia. Vierastan heidän tapaa toimia ja olla. Minä, joka olen tehnyt nuorten parissa ennenkin töitä. Ero on siinä, ettei nämä nuoret tarvitse minua. Niin ja olen näiden elämässä vain hetken. Tämän kesän. Onko kaikki toisin sitten kun minulla on vakityö ja ne vakinuoret?

Minun pitäisi olla aikuinen, esimerkki. Osaanko olla? Haluanko nyt sitten kuitenkaan? Miten ihmeessä saatan tuntea näin? Olenko elossa? Toisinaan mietin, että millaisia tunteita saisin tuntea kun olen tälläinen..