Mikä minussa on vikana? En jaksaisi kuunnella muiden huolia. Kiitokseski saan vain loat niskaan. Olenko vain kaatopaikka kaikille ylimääräsille murheille? Saanko sanoa ääneen, etten jaksa tai että minullakin on vaikeaa? Ei sitähän minä en saa tehdä. Minun pitää olla valppaana ja aina auttamassa muita.
Ammatin varjo puolia. Minun pitäisi olla valmis kaikkeen. Minullehan on annettu koulutus ja menetelmät toisten kuuntelemiseen. Yritän sanoa, että olette liian lähellä. Ette siitä välitä. Kuka kuuntelee minua? Kuka ottaisi syliin ja halaisi? En minäkään kaikkea jaksa, minun ei kuulemma tarvitse. Niin sanoi keväällä opettaja.
Odotan syksyä. Silloin saan apua. Silloin saan ihmisen, jolle voin oikeasti puhua. Nyt yritän vain lentää siivillä, jotka ovat murtuneet. En tiedä jaksanko. Omat voimani alkavat olla vähissä. Yritän kuitenkin. Minulla on liikaa menetettävää. En vielä halua pois.
Haluan huutaa: älkää kuluttako kaikkea energiaani teihin. Enkö minä saa elää omaa elämääni? Enkö minä saa nauttia? Miksi minä olen meistä vain se varjo, joka ei kiinnosta ketään. Aina vastauksena on vain, että nyt on huono hetki tai siskosi asiat ovat tärkeämpiä.
Olenko merkittävä kenellekkään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti