Puran vain kaiken sisältäni, vuodatan ajatukseni paperille, joita ei enää ole päässäni. Kirjoitanko minä itse kaiken tämän? Kyllä! Jokaikinen sana, lause, jokaikinen ajatus on omani. Ne vain kumpuaa sisältäni, En ajattele vaan kirjoitan. Kirjoitan niin kuin tuntuu parhaalata. En mieti sanoja vaan kirjoitan niitä. Tästä hetkestä siirryn huomiseen vai siirrynkö ajasta ikuisuuteen? Tämä on tarinani alku vai onko se sittenkin loppu?

Tämä blogi on tietynlainen kasvutarina. Omien ajatusten ylös laittoa. Ehkä ei mitään järkeä. Tervetuloa

torstai 9. elokuuta 2012

Aurinko paistaa risukasaankin

Aurinko paistaa. Se paistaa muuallakin kuin vain taivaalla. 

Viimeiset kaksi vuotta on ollut yhtä taistelua oman mielen kanssa. Kaikki lähti siitä kun onnistuin polttamaan itseni loppuun ja samaan aikaan olisi pitänyt kannatella myös muita. Onneksi minulla on ihana mies, joka on jaksanut olla tukena koko ajan. 

Viimeisen vuoden olen setvinyt elämääni. Ensin koulun terveydenhoitajan kanssa ja vuoden alusta psykoterapiassa. Nyt taas jaksaa. Enää ei koko ajan ole itku kurkussa. Eteenpäin ollaan tultu.

Vielä on pitkä matka siihen, että olen täysin kunnossa. Nyt kuitenkin jaksan hymyillä. Eikö sen pidä niin ollakin?
Lähettänyt klo
Tunnisteet: ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)