Unohtunut elämä

Huomasin koulujen alkaessa, etten ole oikeastaan kahteen vuoteen elänyt elämääni lainkaan. Olen istunut päivät koulussa ja illat paiskinut töitä. Sen seurauksena oli viime syksyn loppuun palaminen ja hidas toipumisprosessi ja siltikään en osannut hiljentää omaa tahtiani juurikaan. Mutta olen taas omilla jaloillani. En ehkä tukevasti, mutta kuitenkin.

Tästä vuodesta tulee tiukka. Tarkoitus kun on saada kaikki teoria opinnot pois alta, jotta ensi syksynä olisi vain opinnäytetyön tekemistä ja pääsisin takaisin työelämään. Koitan myös nauttia elämästä, ainakin silloin kun on hyvä päivä. Hyviä päiviä on nyt kuitenkin enemmän kuin niitä huonoja. Olen siis ehkä voiton puolella.

En minä halunnut unohtaa elämää. Vasta hiljattain ymmärsin sen, että olen yksin luokassani. Ei minulla ole oikeastaan mitään yhteistä luokkatovereihini ja en juurikaan ole kiinnostunut heidän asioistaan. Useimmat ovat jotenkin niin lapsellisen oloisia ja eivät pysty ymmärtämään muiden tavoitteita ja mielipiteitä. En minä halua vapaa-aikaani viettää heidän kanssaan, yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Miksi haluaisin ympärilleni kakaroita viinabileineen ja paskan jauhamisineen? En minä tarvitse sellasia ihmisiä ympärilleni.

Haluaisin nauttia elämästä ja olla kaikessa rauhassa ilman kiirettä. Kerrankin hengähtää ja olla hetken ihan hiljaa. Milloin lie tähänkään on aikaa? Katsellaan sitä sitten puolen toista vuoden päästä kun koulu on saatu ensin päätökseen.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

I noticed at the beginning of school, I have not really lived for two years of my life at all. I have sat in school days and evenings paiskinut work. As a result of last autumn, burnout, and a slow recovery process, and yet still I could not silence his own to slow much. But I'm back on its own jaloillani. I may not be stable, but still.

This year will be tight. The intention is to have all the theoretical studies out of the way, so that next fall would be a thesis to do and would go back to work. I'll try to enjoy life, at least when there is a good day. Good days are now, however, more than they are bad. So I might be on the winning side.