Puran vain kaiken sisältäni, vuodatan ajatukseni paperille, joita ei enää ole päässäni. Kirjoitanko minä itse kaiken tämän? Kyllä! Jokaikinen sana, lause, jokaikinen ajatus on omani. Ne vain kumpuaa sisältäni, En ajattele vaan kirjoitan. Kirjoitan niin kuin tuntuu parhaalata. En mieti sanoja vaan kirjoitan niitä. Tästä hetkestä siirryn huomiseen vai siirrynkö ajasta ikuisuuteen? Tämä on tarinani alku vai onko se sittenkin loppu?

Tämä blogi on tietynlainen kasvutarina. Omien ajatusten ylös laittoa. Ehkä ei mitään järkeä. Tervetuloa

torstai 11. elokuuta 2011

Päivä vain ja hetki kerrallansa...

Elän tällä hetkellä, jonkinlaisessa välitilassa ja mietin kuinka kauan tämä olotila jatkuu. Pidempään on jo ollut hyviä päiviä putkeen useampia. Viimeiseen vuoteen verrattuna tämä on ollut helpottavaa. Kuitenkin tiedän, että se hajoaminen tulee vielä uudelleen. Mutta koska, siihen en taaskaan osaa sanoa mitään.

Tällä kertaa koulun alku ei peloita. Ei ainakaan samalla tavalla kuin viime syksynä. Jotenkin nyt tuntuu olevan energiaa ihan eri tavalla kuin pitkään aikaan. En jännitä ja haluan jopa nähdä koulukavereitani. Tämä on sinällään jo ihme. Viime syksynä en kaivannut  sitäkään.

En tiedä onko sitten minun omassa asenteessa tapahtunut jonkinlainen muutos. Toisaalta tietynlaista motivaatiota on ehkä hieman enemmän ilmassa kuin aikaisemmin. Tosin koulukin alkaa olla loppu suoralla. Onneksi. nyt syksyllä alkaa päättötyön tekeminen ja sitä odotan ennemän kuin mitään muuta. Minä saan tehdä taas käsillä kaikkea kivaa ja pientä näpertelyä. ainut on se, että tiedän, että tulen sen työn kanssa vielä hakkaamaan päätä seinää.

Vielä olisi muutama päivä lomaa jälkellä ja sitten iskee todellisuus vasten kasvoja. Tiukka syksy koulun kanssa ja työkuviotkin ihan auki. En tiedä. Aika näyttää mihin suuntaan kuljetaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti